Vanhemmuus ilma uraa on sama asia kuin parisuhde ilman seksiä!

Vierailin viime viikolla Marja Hintikan luotsaamassa keskusteluohjelmassa yhdessä Mira Kasslinin kanssa. Keskustelimme vanhemmuudesta ja urasta, sekä pyrimme vastaamaan kysymykseen ”voiko saada kaiken, lapset ja uran?” Keskustelu oli hyvin hauskaa vaikka välillä tuntuikin kiusalliselta vastata henkilökohtaisiin kysymyksiin koskien omaa parisuhdetta. Ohjelma päättyi ikonisesti mutapainiin, jossa kotiäiti ja uraäiti ottivat mittaa toisistaan ja yhdessä hurrasimme tasapeliä ottelun päätteeksi.

Minulla on pieni tyttö sekä vielä pienempi poika. Haluan, että heidän ei tarvitsisi aikuisena isänsä lailla olla pohtimassa samaa kysymystä kuin minä viime viikolla. Mistä sitten kiikastaa?

Marjan ohjelmassa käyty keskustelu itsessään on esimerkki siitä, että vaikka työ on luonteeltaan vahvasti muuttunut sekä työkalut erilaisen työn tekemiseen ovat monipuolistuneet, ajatusmaailmamme on jäänyt vieläkin tuotantotaloustasolle. Tämä näkyy mm. siinä, että perhe-elämä ja työelämä koetaan vieläkin hankalina sovittaa yhteen ja toisinaan jopa toisiaan pois sulkevina entiteetteinä. Lisäksi asia mielletään vieläkin naisen valinnaksi, vaikka koti-isiäkin on asukaspuistojen penkeillä nähty jo tovin.

Kyseessä on meidän kyvyttömyytemme käyttää tarjolla olevia mahdollisuuksia rikkoaksemme muinaiset lokerot, johon meidät on arkistoitu mm. sukupuolemme perusteella. Me käymme vieläkin töissä ja vaihdamme työnantajan kanssa vapaa-aikaamme rahaan, vaikka voisimme tarjota lisäarvoa vastineeksi ajastamme. Lisäarvoa luodessa asiakas ei kysy paljonko tähän käytetty aikaa, eikä häntä kiinnosta oliko tekijä mies vai nainen. Tässä lienee ratkaisun avain perheen ja uran yhdistämiseksi.

Toki jokainen sekunti, jonka vietät töissä on lapsilta pois. Lisäksi voimme käydä loputonta keskustelua siitä, onko alle vuoden ikäisen lapsen paikka päiväkodissa ja blah blah blah.

Itse uskon, että jokainen vanhempi kokee riittämättömyyden tunnetta, syyllisyyttä sekä ahdistusta työstään ja perheestään. Meidän ei kuitenkaan tarvitse jatkaa samaa vanhaa dialogia, jossa työ ja vanhemmuus ovat vastakkain, sillä todellisuudessa ne ovat toisiaan täydentäviä. Useampien kohdalla lapsen saaminen kasvattaa menestymisen nälkää. Ajan ollessa kortilla moni oppii käyttämään aikaansa työpaikalla tehokkaasti ja monelle lisäarvon tuottamisesta tuleekin päätyö. Näin jokainen oikein käytetty hetki töiden parissa vapauttaa lisäaikaa perheen kanssa.

Olenkin päättänyt opettaa lapsilleni lisäarvon merkitystä työmoraalista saarnaamisen sijaan, sillä jos he oppivat tuottamaan lisäarvoa aikuisena paremmin kuin oma isänsä, he voivat saada kaiken, uran ja perheen.

Toki ymmärrän, ettei tämä ole mahdollista kaikilla aloilla, mutta automaation yleistyessä tämä voi olla realiteetti yhä useammalle yhteiskunnan jäsenelle.

Katso Marja Hintikan ohjelma tästä linkistä.

Please follow and like us:

Hyvää syntymäpäivää mummu

Suomi on tänään 98-vuotias ja kuten muut ikätoverinsa, neidon sisäelimet ovat mädäntyneet ja pahalaatuinen syöpä hiipii tämän vanhuksen imusolmukkeisiin lyhentäen hänen eliniän odotustaan olemattomiin.

Tämä dementiasta kärsivä neitokainen on menneensä vankina ja usko tulevaisuuteen huojuu kuin Suomi Joutsenen mastot myrskyisellä Aurajoella. Tämä vanhus on jo niin huonovointinen, ettei pysty pitämään itsestään huolta ja kohta joutuukin saattohoitoon EU:n federalistiseen hoitokotiin, jossa uudet säädökset pakkosyötetään hänelle vanukkaan lailla ja lopulta hänet kahlitaan sänkyyn odottamaan viimeistä hengenvetoaan.

Toisaalta…

Suomi on tänään täyttänyt 98 vuotta. Tämä Elovena-mummo ei horju pienestä kolmen ässän ummetuksesta ja aikoo saapua maaliin voittajana, jo pian toistakymmentä vuotta jatkuneessa talousahdinkomaratonissa. Hän ei kärsi muistinmenetyksestä, sillä hän tuntee historiansa. Muistaa kuinka häntä autettiin hädän hetkellä ja siksi auttaa omien kykyjensä mukaisesti heitä, jotka apua tarvitsevat.

Tämä rautainen mummo tietää, että on elänyt yli varojen ja nyt kiristääkin vyötään ja vaikka välillä henki ei tämän korsetin läpi kulje, niin hän ei pienestä hätkähdä. Sen sijaan hidastaa tahtiaan ja antaa hengityksen tasaantua jatkaen sen jälkeen matkaansa suon läpi niin, että heilahtaa.

Suomen ainoana todellisena elämänkoululaisena hän tietää, että vastoinkäymisistä selvitään kun pidetään pää kasassa, suunta oikeana ja oikeiden ystävien avulla. Ystäviensä tuella, vaikka joukossa onkin muutama diiva ja pummi, hän jaksaa ahertaa synkimmänkin marraskuun läpi ongelmitta.

Leijonaemomme kuitenkin kärsii jo kroonistuneesta migreenistä, jonka aiheuttavat äärivalkosolujen ja ääripunasolujen jatkuvat yhteenotot sekä päänavaukset, jotka jatkuessaan aiheuttaisivat syövän, jonka hoito on kivuliasta ja eliniän ennuste melko lyhyt.

Oikein hyvää syntymäpäivää minun Suomelleni. Lupaan osaltani pitää sinusta hyvää pitämällä oman nurkkani puhtaana ja tukemalla heitä, jotka tarvitsevat oman tonttinsa hoitamiseen auttavaa kättä. Lupaan, että täytän pelon ja epävarmuuden jättämän tyhjiön tarjoamalla yhteiskunnassa paikan niille, joille syrjäytyminen on todellinen vaara.

Rakkaudella adoptiolapsenlapsesi,

Ali Jahangiri

Please follow and like us: