2.04.2020
Karanteenipäiväkirja 2.4.2020

Korona-Jeesus

Onko tätä kestänyt nyt kolmatta viikkoa? En muista. Olen täysin kadottanut ajantajuni tässä tolunhajuisessa todellisuudessani. Kämmenselkäni ovat saippuan ja desinfiointiaineen turmelemina alkaneet muistuttaa maahan pudonneita viime vuotisia käpyjä. Joku älypää keksi vielä iltapäivälehden sivuilla innostaa kansalaisia kasvattamaan kävyistä taimia sievässä pikku kotipuutarhassa. Ja meillähän tällainen sitten jo löytyykin: tulevien vuosien joulukuuset kasvavat poikani huoneessa samalla, kun ”muutamassa ” muussa purnukassa nousee ruohosipulia, basilikaa ja rosmariinia. Esikoiseni koulutehtävä piti sisällään siemenen istuttamisen. Eipä opettajarukka tiennyt, että Korona-Jeesuksen kotona se tarkoittaa kokonaisen sadon kylvämistä.

Asuuko teilläkin Korona-Jeesus? Tämä aurinkoenergialla käyvä sähköjänistä muistuttava henkiolento suorittaa koronakaranteeniaan kuin luostarilupauksen antanut nunna ja saa muut kanssaeläjänsä näyttämään lähinnä pystyyn lahonneilta kelopökkelöiltä. Korona-Jeesus herää kukonlaulunaikaan yhdessä sieluntovereidensa, jumppapirkkojen kanssa suorittamaan rimpsakan aamuverryttelyn livestriimissä. Itse avaan toisen unenpöppöröisen silmäni siinä vaiheessa, kun kahvakuula viuhahtaa riittävän läheltä ohimoani aiheuttaen kevyen tuulenvireen kasvoilleni. Eilisiltainen saunakalja maistuu edelleen suussani ja salaa syömieni lasten dominokeksien tyhjä paketti putoaa vatsani päältä ilmavirran mukana. Perhepakkaus.

Instassa seuraan kateellisena lungisti ottavia elämännautiskelijoita, jotka viettävät päivänsä kirjaa lukien takkatulen loimutessa, töpsöttelevät villasukissaan ja aamutakissaan vielä iltapäivälläkin, koska nythän on aikaa hempeälle kotoilulle ja trendikkäälle hyggeilylle. Joopajoo.

Tänään ajattelin itsekin olla aktiivinen. Kävin lenkillä – hyvä minä! Askelmittarini kertoi upeasta saavutuksestani, 4560 askelta. Ajattelin leijua asiasta hieman kotona, mutta sitten jokin kuudes aistini varoitti minua. Kannattaisi kuitenkin ehkä ensin turvata selusta ja tarkistaa Korona-Jeesuksen puhelimesta hänen päivän askelsaldonsa. Eihän se kyllä voi kovin paljoa olla, kun sillähän on ollut lastenvahtivuoro koko aamupäivän…MITÄH? Kuinka helkkarissa sillä voi olla lähes 30 000 askelta. 18,7 km. Eikä se edes ole vielä käynyt lenkillä.

Eteisen ilmoitustaululla seisoo aikuisten tehtävälista kuin Mooseksen kymmenen käskyä kivipaasiin hakattuna. Iltapäivälehdissä kaiken pahan alku ja juuri – Martat vinkkailevat parhaita niksejään korona-ajan kotitöihin. Ikkunoidenpesu, muista myös karmit! Keittiökaappien pesu sisäpuolelta, uunin pesu, liesituulettimen pesu – kaikki yliviivattuina. Siis suoritettu. Hän on suorittanut. Vielä on listaa jäljellä. Vielä on koronaa jäljellä. Koti kyllä kiiltää kuin juutalaisen munat. Itse suosin anoppini jääkaapin ovessa lukevaa sanontaa: parempi vähän paskaa nurkissa, kuin puhdas helvetti.

Korona-Jeesus kirjoitti puolestani myös tämän tekstin. Aamen.

Ps. Tämän päivän teemabiisi on Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani – Hengitän