Heräsin aamulla varttia vaille seitsemän. Lapset ja vaimo nukkuivat vielä sikeästi.

Selasinn hetken somea ja huomsinn, että jopa etätöissä porukalla on ”Maanantai” -hetkiä. Sinänsä ihan inhimillistä. Itse vihaan eniten ”maanantai-ihmisiä”. Niitä, joille jokainen päivä on yhtä mukava ja ”tärkeintä on miten itse suhtautuu maanataihin”. En tiedä onko se sattumaa, mutta nämä ”mondagen-mosterit” ovat myös niitä, joilla roikkuu syksyllä tuhat heijastinta hihassa ja silti he pelkäävät etteivät autoilijat näe heitä. Ja yleensä nämä samat ihmiset valittavat toimiston sisäilmanlaadusta. Voidaanko, me kaikki sopia, että tämän pandemian jälkeen nämä ”monday-sharmutat” saavat jatkaa etätöissä. Enemmän hyötyä heistä on kotona kuin avokonttorilla kahvikuppi kädessä selittämässä uudesta vilkkuvasta pipostaan.

Somehaasteitakin on ilmestynyt. On nuoruuden kuvahaastetta, Karanteeni-kivaa haastetta, Ilahduta kaveriasi hymiöllä -haasteetta ja niin edelleen. Itse tykkästyin Sami Kuuselan jakamasta FB-haasteesta: ”Ota kotimainen tv-sarja ja korvaa yksi sana pimpillä.” Kommentteja lukiessani ei pokka pitänyt. Tässä muutama suosikkini:

– Maajussille pimppi
– Kadonneen pimpin jäljillä
– Masked pimppi Suomi
– Salatut pimpit
– The pimppi of Finland
– Tanssii pimppien kanssa
– Karpolla on pimppi

Illalla kävin Kuusijärven avannossa. Siellä ei ollut kuin minä ja muutama lenkkeilijä. Muut ovat varmaankin Lapissa tai matkalla sinne.