Heräsin kello 7:15 ilman herätyskelloa. Nukuin hyvin.

Tein aamiaisen perheelle. Itse join kupillisen mustaa kahvia ja lasillisen vettä. Vaimo lähti pakollisille asioilleen. Jätti minut ja kolme lasta yksin. Toistan: YKSIN!

Pidin etäkoulua tokaluokkalaiselle, tehtiin esikoulutehtäviä pojan kanssa ja olin lapsenvahtina taaperolle. Meidän nelikon touhut alkoivat hyvin. Vasta viidennen minuutin kohdalla huusin ensimmäisen kerran: ”NYT SAATANA!”. Sitä ennen oli vain muutama ”VITTU” eksynyt keskusteluun.

Syötiin lounas, jonka jälkeen taapero nukahti syliini. Vaimo tuli kotiin. Vanhemmat muksut menivät pihalle leikkimään.

Selasin somea. Hiljensin aktiivisesti kaikki, jotka jakoivat ihania kokemuksia kotikoulustaan tai etätyöpisteistään, sillä he eivät huijaa minua. Tein podcastin Amnestylle.

Kävin kaupassa, jossa elkein jouduin tappeluun. Onneksi molemmat osapuolet pidimme Korona-välimatkastamme kiinni. Huomasimme hyvin nopeasti, kuinka COVID -19 on kastroinut sisällämme vellovan väkivaltaa ihannoivan, tappelumoodinsa aktivoineen alfauroksen.

Pysykää terveinä.

Ps. Jos koet, että sinulla menee huonosti. Muista, että jossain tuolla on Sillanpää, jolla menee vielä huonommin.